Miltä se maistuu?

Olen polttanut punaista mallua-ällämmää-bonusta-smartia koko elämäni. Tai no, ainakin koko maitohampaiden jälkeisen aikuisiän. Voisipa melkein sanoa, että yli 200 000 röökin jälkeen makuun on jo hiukan tottunut. Kerran ostin hätäpäissäni sinisen ryssäkartongin ja vaikkei maku vallan nystyröitä hivellyt, niin kyllähän sitä nikotiinipulaansa poltteli.

Ja kun tätäkin kirjoittaessani imeskelen e-tupakkaa, niin kyllähän sen eron huomaa. Vähän kuin vetäisi itselleen vierasta merkkiä - ei samaa täyteläisyyttä, tuttuutta ja sitä rataa, mutta riittävän lähelle päästään. Nikotiinipotku on yhtä nopea ja välitön kuin oikeassa tupakassa ja se riittää - ainakin minulle. Kaikkea kun ei voi saada.