Aiempien lakkojen vieroitusoireet ovat olleet hirvittäviä. Kipugallerialistalta ovat löytyneet mm. raastava tupakkakaipuu, unettomuus, masennus ja täydellinen keskittymiskyvyn puute, jotka yhdessä tai erikseen ovat ennen pitkää murentaneet lakkoilijamme selkärangan.
En tiedä kumpi on kohdallani pahempi oireiden aiheuttaja: nikotiini ja sen puute vai puhdas tottumus ja tapa. Molempia ehdottomasti, mutta suhde ei ole tarkkaan selvillä.
E-tupakasta hienon tekeekin juuri se, että molempiin oireisiin löytyy nyt suora korvike. Nikotiinia nesteestä (jopa enemmän kuin aiemmin) ja kädessä tutunoloinen, sormien väliin lupsahtava pötkylä.
Love it.
tiistai 28. helmikuuta 2012
maanantai 27. helmikuuta 2012
Lainsäädännöstä
Suomessa alkoholin ja tupakkatuotteiden myyminen on luvanvaraista. Molemmista paheista kilahtaa valtion kassaan huomattavia summia, joiden korvaaminen olisi äärimmäisen vaikeaa.
Tähän väitteeseenhän se perinteinen vasta-argumentti on kertoa, kuinka paljon suurempi on se summa, jonka yhteiskunta käyttää alkoholin ja tupakan aiheuttamiin lieveilmiöihin. Totta. Kyllä vain. Sopii siis yrittää kieltolakia kustannuksen minimoimiseksi, eikö vain?
Tosiasiassa uusi kieltolaki räjäyttäisi salakuljetuksen tuhatkertaiseksi ja pienentäisi valtion kassaa entisestään, kun verotulot jäisivät saamatta ja valvontaan uppoaisi moninkertainen määrä resursseja.
Päätelmä: valtion intresseissä on ensisijaisesti tulomenetysten minimointi. Siihen politiikkaan kuuluu vaikeuttaa tupakka- ja alkoholituotteiden saatavuutta juuri sopivissa määrin (ettei salakuljetus lisääntyisi) ja jarrutella verottomien nikotiininesteiden ja e-tupakkavälineiden myyntiä tekemällä siitä enemmän tai vähemmän luvatonta toimintaa.
Luvatontahan se ei ole (e-nesteitä saa tilata ETA-alueelta ja sähkötupakoita mistä vain), mutta kovin on silti lainsuojaton olo.
Hyi sinua, valtio.
Tähän väitteeseenhän se perinteinen vasta-argumentti on kertoa, kuinka paljon suurempi on se summa, jonka yhteiskunta käyttää alkoholin ja tupakan aiheuttamiin lieveilmiöihin. Totta. Kyllä vain. Sopii siis yrittää kieltolakia kustannuksen minimoimiseksi, eikö vain?
Tosiasiassa uusi kieltolaki räjäyttäisi salakuljetuksen tuhatkertaiseksi ja pienentäisi valtion kassaa entisestään, kun verotulot jäisivät saamatta ja valvontaan uppoaisi moninkertainen määrä resursseja.
Päätelmä: valtion intresseissä on ensisijaisesti tulomenetysten minimointi. Siihen politiikkaan kuuluu vaikeuttaa tupakka- ja alkoholituotteiden saatavuutta juuri sopivissa määrin (ettei salakuljetus lisääntyisi) ja jarrutella verottomien nikotiininesteiden ja e-tupakkavälineiden myyntiä tekemällä siitä enemmän tai vähemmän luvatonta toimintaa.
Luvatontahan se ei ole (e-nesteitä saa tilata ETA-alueelta ja sähkötupakoita mistä vain), mutta kovin on silti lainsuojaton olo.
Hyi sinua, valtio.
Tervattomuuden edut, osa 1
Yskin aamuisin nykyään enemmän kuin vielä polttaessani - heti herättyäni köhin yli kahdenkymmenen vuoden karstaa pala kerrallaan ulos. Vaikkei se miellyttävää ole, itse yskiminen, on pöntössä killuva musta lieju henkisesti tärkeä osa tätä taistelua; jotakin todella tapahtuu sisälläni. Ja oletan, että yskökset taukoavat siinä vaiheessa, kun se asvaltin raaka-aine on poistunut lopullisesti keuhkoistani.
Maailma haisee. Ja tupakka varsinkin. Hajuaisti ei palaudu kertarysäyksellä, vaan hiipien. Ensin haistat ympäristösi seistessäsi viemärin tuotosten keskellä, lähinnä vain vienona aavistuksena. Ja ennen kuin viikko lopettamisesta on täynnä, haistat toisella puolen kaupunkia sytytetyn tupakan. Jännä piirre tupakan hajussa on se, että tupakanpoltosta aiheutuva haju on edelleen lähinnä kiihottavaa, mutta tuhkakuppihajut ovat muuttuneet kamaliksi, jopa oksettaviksi. Tätä menoa muutun itsekin tupakka-fasistiksi, joka tuomitsee perinteisten syöpäkääryleiden käyttäjät.
Päästin aerobisen kuntoni nollalukemiin vuosien varrella, enkä ole ainakaan toistaiseksi havainnut merkittävää muutosta puuskuttamisessani. Tähänkin odotan kuitenkin jonkinlaista päivitystä, jahka tuo valkoinen saasta sulaa ja pääsen taas pyöräilemään. Pelkän nikotiinin kun en usko kuntoani syöneen.
Maailma haisee. Ja tupakka varsinkin. Hajuaisti ei palaudu kertarysäyksellä, vaan hiipien. Ensin haistat ympäristösi seistessäsi viemärin tuotosten keskellä, lähinnä vain vienona aavistuksena. Ja ennen kuin viikko lopettamisesta on täynnä, haistat toisella puolen kaupunkia sytytetyn tupakan. Jännä piirre tupakan hajussa on se, että tupakanpoltosta aiheutuva haju on edelleen lähinnä kiihottavaa, mutta tuhkakuppihajut ovat muuttuneet kamaliksi, jopa oksettaviksi. Tätä menoa muutun itsekin tupakka-fasistiksi, joka tuomitsee perinteisten syöpäkääryleiden käyttäjät.
Päästin aerobisen kuntoni nollalukemiin vuosien varrella, enkä ole ainakaan toistaiseksi havainnut merkittävää muutosta puuskuttamisessani. Tähänkin odotan kuitenkin jonkinlaista päivitystä, jahka tuo valkoinen saasta sulaa ja pääsen taas pyöräilemään. Pelkän nikotiinin kun en usko kuntoani syöneen.
Paketti saapui
Tein tilaukseni torstai-iltana ja seuraavan viikon torstaina jonotin Postissa pakettiani. Yllättävän pieni se oli mielestäni, mutta sisälsi kuitenkin kaiken sen, mitä odotinkin saavani. Virheetön tilaus; hienoa.
Kotona paketti auki, malttamaton akkujen lataus ja käyttöohjeeseen tutustuminen. Näytti simppeliltä ja myös oli sitä. Tunnin päästä poltin ensimmäisen kokonaisen e-tupakkani (tämä onkin sitten tooosi venyvä käsite) ja olin, jos mahdollista, vielä enemmän myyty laitteen potentiaalista.
Seuraavat kaksi päivää jätin e-tupakan rauhaan ja keskityin wanhanaikaisten tupakoideni tuhoamiseen. Viikonloppuna siirryin e-tupakkaan ja sillä tiellä olen nyt, kaksi viikkoa myöhemmin.
Mitä olen oppinut kahden viikon aikana e-tupakasta? Vaikka mitä, mutta siitä sitten ensi kerralla, rakkaat lapsukaiset.
Kotona paketti auki, malttamaton akkujen lataus ja käyttöohjeeseen tutustuminen. Näytti simppeliltä ja myös oli sitä. Tunnin päästä poltin ensimmäisen kokonaisen e-tupakkani (tämä onkin sitten tooosi venyvä käsite) ja olin, jos mahdollista, vielä enemmän myyty laitteen potentiaalista.
Seuraavat kaksi päivää jätin e-tupakan rauhaan ja keskityin wanhanaikaisten tupakoideni tuhoamiseen. Viikonloppuna siirryin e-tupakkaan ja sillä tiellä olen nyt, kaksi viikkoa myöhemmin.
Mitä olen oppinut kahden viikon aikana e-tupakasta? Vaikka mitä, mutta siitä sitten ensi kerralla, rakkaat lapsukaiset.
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
Nämä ostin ensin
Netti on pullollaan ohjeita sähkötupakoinnin aloittamisesta. Viikon pintapuolisella tutustumisella ja satojen sivujen kahlaamisella saa lähinnä päänsä kipeäksi, joten kerron oman tarinani - mitä ostin, mistä ja miksi.
Ensikokemukseni sähkötupakasta oli GreenSmoken patukka, joka ulkoisesti muistutti hyvin paljon aitoa savuketta - hehkuva ledipää, valkoinen runko ja keltainen filtteriosuus. Googletuksen tulos kyseisen puljun vehkeistä, hintatasosta ja palvelukyvystä oli kuitenkin surkeaa luettavaa, joten päätin suunnata katseeni muihin tuotteisiin ja brittiverkkokauppoihin. Yksi tätä tukeva seikka oli luonnollisesti nikotiinia sisältävät e-nesteet, joita ei Suomessa saa myydä, vaan niitä voi tilata ETA-alueen sisältä.
Mallin halusin kuitenkin muistuttavan edes kokonsa puolesta aitoa tupakkaa, joten päädyin hyvin yleiseen 510-malliin, jota kopioidaan lähes jokaisen valmistajan toimesta. Kyseinen e-tupakka on jokseenkin tupakan paksuinen, muutaman sentin pidempi "kynämalli", joka taitaa olla aloittelijoiden yleisin valinta. Ainakaan meikäläistä ei ihmeemmin innostanut aloittaa harrastusta ranteen paksuisella röyhytukilla, joita netin pro-vapettajat ylistävät maasta taivaisiin.
Nettikauppojen hinnat olivat co.uk-osoitteissa jokseenkin samat, mutta eroja syntyi postituskuluissa ja tavaran "tuoreudessa". Joissakin kaupoissa kun myytiin häpeilemättä vanhoja osia ja ylisuurista postikuluista mainittiin ohimennen viimeisellä sivulla - toimitusajat olivat kaikissa lähes samat (Royal Maililla) ja maksuvälineiden kirjo laaja (yleisimmät luottokortit, Paypal ja Moneybookers).
Paras verkkokauppa tuntui olevan Liberty Flights (mistä ne ovat keksineet nimen?), jossa valikoima oli laaja ja toimitus ilmainen. Tilasin ensimmäiseksi e-tupakakseni tämän valkoisen korvikepötkön:
http://www.liberty-flights.co.uk/product.asp?id=117
Ja tupakan makuista 24 mg-nikotiininestettä 30 ml-purnukan:
http://www.liberty-flights.co.uk/product.asp?id=117
Siirryin kassalle ja annoin alennuskoodini (esim. etupakkakoodi), maksoin Masterilla ja olin 40 puntaa köyhempi, innokas postipaketin odottelija.
Ensikokemukseni sähkötupakasta oli GreenSmoken patukka, joka ulkoisesti muistutti hyvin paljon aitoa savuketta - hehkuva ledipää, valkoinen runko ja keltainen filtteriosuus. Googletuksen tulos kyseisen puljun vehkeistä, hintatasosta ja palvelukyvystä oli kuitenkin surkeaa luettavaa, joten päätin suunnata katseeni muihin tuotteisiin ja brittiverkkokauppoihin. Yksi tätä tukeva seikka oli luonnollisesti nikotiinia sisältävät e-nesteet, joita ei Suomessa saa myydä, vaan niitä voi tilata ETA-alueen sisältä.
Mallin halusin kuitenkin muistuttavan edes kokonsa puolesta aitoa tupakkaa, joten päädyin hyvin yleiseen 510-malliin, jota kopioidaan lähes jokaisen valmistajan toimesta. Kyseinen e-tupakka on jokseenkin tupakan paksuinen, muutaman sentin pidempi "kynämalli", joka taitaa olla aloittelijoiden yleisin valinta. Ainakaan meikäläistä ei ihmeemmin innostanut aloittaa harrastusta ranteen paksuisella röyhytukilla, joita netin pro-vapettajat ylistävät maasta taivaisiin.
Nettikauppojen hinnat olivat co.uk-osoitteissa jokseenkin samat, mutta eroja syntyi postituskuluissa ja tavaran "tuoreudessa". Joissakin kaupoissa kun myytiin häpeilemättä vanhoja osia ja ylisuurista postikuluista mainittiin ohimennen viimeisellä sivulla - toimitusajat olivat kaikissa lähes samat (Royal Maililla) ja maksuvälineiden kirjo laaja (yleisimmät luottokortit, Paypal ja Moneybookers).
Paras verkkokauppa tuntui olevan Liberty Flights (mistä ne ovat keksineet nimen?), jossa valikoima oli laaja ja toimitus ilmainen. Tilasin ensimmäiseksi e-tupakakseni tämän valkoisen korvikepötkön:
http://www.liberty-flights.co.uk/product.asp?id=117
Ja tupakan makuista 24 mg-nikotiininestettä 30 ml-purnukan:
http://www.liberty-flights.co.uk/product.asp?id=117
Siirryin kassalle ja annoin alennuskoodini (esim. etupakkakoodi), maksoin Masterilla ja olin 40 puntaa köyhempi, innokas postipaketin odottelija.
Näin aloitin sähkötupakoinnin
Kuulin sähkötupakasta ensimmäisen kerran pari vuotta sitten ja nimenomaan tuolla tyhmällä nimellä; sähkötupakka. Sähkö. Tupakka. Yhtä hyvin olisi voitu puhua sähköjäätelöstä, niin absurdilta koko ajatus tuolloin vielä tuntui, kun tietoa oli vain otsikon verran.
Hyvien asioiden etenemistä laajempaan käyttöön ei onneksi yleensä pystytä estämään ja niinpä viime vuoden lopulla valtamediakin jo joutui esittelemään uutta ilmiötä tyypillisen pelottelevaan tapaansa: "emme tiedä tästä mitään, sen on pakko olla vaarallista".
Kun sitten yhtenä tammikuun iltana istuin baarissa ja viereisessä pöydässä röyhyteltiin tupakkaa, tajusin kyseessä olevan e-tupakan. Pyysin maistiaiset ja olin välittömästi täysin myyty - minä vaihtaisin tupakoinnin e-tupakkaan.
Tuosta ensikosketuksesta on nyt jokseenkin kuukausi aikaa ja olen ollut ilman perinteistä tupakkaa kahden viikon ajan. Saatuani välineet postipekalta, kypsyttelin ajatusta parin päivän ajan, poltin analogiset kääryleeni loppuun ja aloitin tervattoman elämän e-tupakan avulla.
Enkä kadu hetkeäkään.
Poltin 26 vuoden ajan 20-30 tummanpunaista röökiä päivittäin. Tuona aikana olen yrittänyt tupakasta irti muutaman kerran - apuvälineinä tahdonvoima, nikotiinilaastari, nuuska, nikotiinipastillit ja -laastarit. Pisin tupakaton jaksoni on tähän mennessä ollut viiden päivän mittainen. Jokainen tupakkalakkoni on ollut äärimmäisen vaarallista aikaa lähiympäristölleni, eikä pinnan kiristelyä ole yhtään auttanut tai helpottanut 24 tuntia vuorokaudessa kestänyt seinällekiipeilyni. Voin rehellisesti väittää, että tupakkalakkopäivät ovat olleet elämäni kamalimpia päiviä.
Kaksi viikkoa e-tupakan kera on sen sijaan sujunut lähes rattoisasti. Totta kai heikkoja hetkiä on tullut. Lähes kolme vuosikymmentä pavlovin koiruutta on opettanut kuolaamaan tietyissä tilanteissa tupakan perään, mutta pari imaisua lähes vastaavaa korviketta on palauttanut hymyn huulille yllättävän kivuttomasti.
Aion seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana kertoa edistymisestäni, sekä opastaa kanssaveljiä ja -sisaria, jotka haluavat vaihtaa pahan tapansa pienempään pahaan.
Hyvien asioiden etenemistä laajempaan käyttöön ei onneksi yleensä pystytä estämään ja niinpä viime vuoden lopulla valtamediakin jo joutui esittelemään uutta ilmiötä tyypillisen pelottelevaan tapaansa: "emme tiedä tästä mitään, sen on pakko olla vaarallista".
Kun sitten yhtenä tammikuun iltana istuin baarissa ja viereisessä pöydässä röyhyteltiin tupakkaa, tajusin kyseessä olevan e-tupakan. Pyysin maistiaiset ja olin välittömästi täysin myyty - minä vaihtaisin tupakoinnin e-tupakkaan.
Tuosta ensikosketuksesta on nyt jokseenkin kuukausi aikaa ja olen ollut ilman perinteistä tupakkaa kahden viikon ajan. Saatuani välineet postipekalta, kypsyttelin ajatusta parin päivän ajan, poltin analogiset kääryleeni loppuun ja aloitin tervattoman elämän e-tupakan avulla.
Enkä kadu hetkeäkään.
Poltin 26 vuoden ajan 20-30 tummanpunaista röökiä päivittäin. Tuona aikana olen yrittänyt tupakasta irti muutaman kerran - apuvälineinä tahdonvoima, nikotiinilaastari, nuuska, nikotiinipastillit ja -laastarit. Pisin tupakaton jaksoni on tähän mennessä ollut viiden päivän mittainen. Jokainen tupakkalakkoni on ollut äärimmäisen vaarallista aikaa lähiympäristölleni, eikä pinnan kiristelyä ole yhtään auttanut tai helpottanut 24 tuntia vuorokaudessa kestänyt seinällekiipeilyni. Voin rehellisesti väittää, että tupakkalakkopäivät ovat olleet elämäni kamalimpia päiviä.
Kaksi viikkoa e-tupakan kera on sen sijaan sujunut lähes rattoisasti. Totta kai heikkoja hetkiä on tullut. Lähes kolme vuosikymmentä pavlovin koiruutta on opettanut kuolaamaan tietyissä tilanteissa tupakan perään, mutta pari imaisua lähes vastaavaa korviketta on palauttanut hymyn huulille yllättävän kivuttomasti.
Aion seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana kertoa edistymisestäni, sekä opastaa kanssaveljiä ja -sisaria, jotka haluavat vaihtaa pahan tapansa pienempään pahaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)